maanantai 29. marraskuuta 2010

Bränditotalitarismista

Totalitarismi on perinteisesti määritelty poliittiseksi järjestelmäksi, jossa valtio kontrolloi tai pyrkii kontrolloimaan yhteiskunnan kaikkia osa-alueita. Saman määritelmän alle on kuitenkin sovitettu ideologian käsite: uskoisinkin, että totalitarismi voi määritellä myös järjestelmäksi, jossa tietty ideologia joko tarkoituksellisesti ulotetaan tai tai ikään kuin varkain alkaa ulottua määrittämään kaikkea toimintaa, kaikkia elämän alueita, myös sellaisia jotka eivät ole läpinäkyvästi ”yhteiskunnallisia”. Näin määriteltynä voimme nähdä totalitaarisia pyrkimyksiä myös niissä ideologisissa suuntauksissa, jotka korostetusti kaihtavat juuri valtiojohtoisuutta ja ”kontrollia”.

Tämän päivän totalitarismia on markkinapuheen vähittäinen tunkeutuminen kaikille alueille. Mehän pidämme jo itsestään selvänä esimerkiksi sitä, että työnhakijan tulee ”markkinoida omaa osaamistaan” ja että Suomella on, tai sille voidaan luoda, brändi (korjatkaa jos erehdyn, mutta vielä jokin aika sitten brändi, englannin brand, tarkoitti lähinnä tuotemerkkiä; nyt tämän termin metaforista tai metonymista laajennusta markkinoidaan kiihkeästi kaikkiin mahdollisiin ja mahdottomiin tarpeisiin).*

Tämä ”talousmetafysiikaksikin” kutsuttu totalitarismin muoto antaa osuvan otsikon myös historiantutkija Mikko Laakson mielipidekirjoitukselle Helsingin Sanomissa, ”Suomi, totalitaarinen valtio?” (sunnuntaina 28.11.2010):

Copyright HS, Mikko Laakso, Adam Korpak 2010

Osuvasti heti Laakson kirjoituksen alle on taitettu kauppatieteiden maisteri Lauri Sipilän kirjoitus ”Maan brändäys on järkevää”:

Eikö tämä b-sana ole kuitenkin pelkkä metafora? Ehkä ei sittenkään: kyseessä saattaa olla pelkkää metaforaa konkreettisempi metonyminen viittaussuhde, joka palautuu laajempaan kielenkäytön malliin, nimenomaan ”talousmetafyysiseen” retoriikkaan. Retoriikka ei aina suinkaan ole pelkkää viattomien korulauseiden käyttöä, jotka on lainattu yhdestä kontekstista tarkoittamaan jotakin ”aivan muuta”.


* Muistaisin myös, että ”itsensä myyminen” tai ”maansa myyminen” olivat entisaikaan enemmän tai vähemmän raskaita syntejä?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti