Bränditotalitarismista

Totalitarismi on perinteisesti määritelty poliittiseksi järjestelmäksi, jossa valtio kontrolloi tai pyrkii kontrolloimaan yhteiskunnan kaikkia osa-alueita. Saman määritelmän alle on kuitenkin sovitettu ideologian käsite: uskoisinkin, että totalitarismi voi määritellä myös järjestelmäksi, jossa tietty ideologia joko tarkoituksellisesti ulotetaan tai tai ikään kuin varkain alkaa ulottua määrittämään kaikkea toimintaa, kaikkia elämän alueita, myös sellaisia jotka eivät ole läpinäkyvästi ”yhteiskunnallisia”. Näin määriteltynä voimme nähdä totalitaarisia pyrkimyksiä myös niissä ideologisissa suuntauksissa, jotka korostetusti kaihtavat juuri valtiojohtoisuutta ja ”kontrollia”.

Tämän päivän totalitarismia on markkinapuheen vähittäinen tunkeutuminen kaikille alueille. Mehän pidämme jo itsestään selvänä esimerkiksi sitä, että työnhakijan tulee ”markkinoida omaa osaamistaan” ja että Suomella on, tai sille voidaan luoda, brändi (korjatkaa jos erehdyn, mutta vielä jokin aika sitten brändi, englannin brand, tarkoitti lähinnä tuotemerkkiä; nyt tämän termin metaforista tai metonymista laajennusta markkinoidaan kiihkeästi kaikkiin mahdollisiin ja mahdottomiin tarpeisiin).*

Tämä ”talousmetafysiikaksikin” kutsuttu totalitarismin muoto antaa osuvan otsikon myös historiantutkija Mikko Laakson mielipidekirjoitukselle Helsingin Sanomissa, ”Suomi, totalitaarinen valtio?” (sunnuntaina 28.11.2010):

Osuvasti heti Laakson kirjoituksen alle on taitettu kauppatieteiden maisteri Lauri Sipilän kirjoitus ”Maan brändäys on järkevää”:

Eikö tämä b-sana ole kuitenkin pelkkä metafora? Ehkä ei sittenkään: kyseessä saattaa olla pelkkää metaforaa konkreettisempi metonyminen viittaussuhde, joka palautuu laajempaan kielenkäytön malliin, nimenomaan ”talousmetafyysiseen” retoriikkaan. Retoriikka ei aina suinkaan ole pelkkää viattomien korulauseiden käyttöä, jotka on lainattu yhdestä kontekstista tarkoittamaan jotakin ”aivan muuta”.

---

* Muistaisin myös, että ”itsensä myyminen” tai ”maansa myyminen” olivat entisaikaan enemmän tai vähemmän raskaita syntejä?

Humanistien huolet pois?

Martina Reuter, facebook 28.11.2010

Helsingin yliopiston humanistinen tiedekunta on kuluneen viikon aikana yrittänyt hiljentää opiskelijoiden ja henkilökunnan piirissa levinnyttä huolta. ”Huoli pois” -tiedotteet ovat kuitenkin lisänneet pikemmin kuin vähentäneet minun huoltani. Erityisen huolestuttava on se löyhä tapa jolla tiedekunnan retoriikassa puhutaan ”humanisteista”.

Akateemisista oppialoista puhuttaessa ”humanisti” on yleiskäsite, jolla viitataan mm. arkeologeihin, filosofeihin ja kielitieteilijöihin. Tässä oppialoja tarkoittavassa merkityksessä kukaan ei voi olla ”hyvä ja asiantunteva humanisti” olematta ensisijaisesti hyvä ja asiantunteva arkeologi, filosofi tai kielitieteilijä.

Nyt tiedekunta on kuitenkin ryhtynyt puhumaan ”humanisteista” ikään kuin kyse olisi oppialasta; erillis- pikemmin kuin yleiskäsitteestä. Tämän käsitesekaannuksen avulla yritetään väittää, että tarkoituksena on kouluttaa entistä parempia ”humanisteja”, vaikka oppialojen perusopintoja yhdistetään ja näiden oppialojen erillisopinnot näin väistämättä vähenevät.

Epäilen että tiedekunnan retoriikan taustalla piilee myös ”humanisti”-sanan toinen arkikielinen merkitys. Halutaan luoda illuusio siitä, että näin menettelemällä tiedekunta kouluttaa tulevaisuudessa humaanimpia – ehkä jopa parempia – ihmisiä.

Filosofille tulee vähän epätoivoinen olo. Mitä me voisimme tehdä että saisimme tämän kuplan puhkaistua?

Keskustelutilaisuus itsensä työllistävien toimeentulosta

Palkkatyön ja yrittäjyyden välillä työskentelevistä on tulossa oikeudettomien ja alipalkattujen joukko. Näiden 2000-luvun työmarkkinoiden torppareiden asemasta keskustellaan maanantaina 29.11. klo 16.00 – 17.45 Lasipalatsin kohtaamispaikassa.

Keskustelussa kuullaan Erityisalojen toimihenkilöiden liiton (ERTOn) puheenjohtajan Tapio Huttulan, Teatteri ja Mediatyöntekijöiden (TeMe) talouspäällikön Aulikki Raatikaisen lyhyet alustukset, joita kommentoivat Vihreiden kansanedustaja Outi Alanko-Kahiluoto ja Vasemmistonuorten puheenjohtaja Dan Koivulaakso. Tilaisuuden juontaa sarjakuvataiteilija Kaisa Leka.

Lue Outin ja Danin HS Sunnutaidebatissa (21.11.) julkaistu teksti aiheesta Outin kotisivuilta tai Danin sivuilta.

Taustaa:
Kolmasosa työmarkkinoilla olevista suomalaisista on työttömänä tai epätyypillisessä työmarkkina-asemassa. Työtä tehdään yhä useammin perinteisen palkkatyösuhteen ja yrittäjyyden välimaastossa. Yhä suurempi osa työllistää itsensä myymällä omaa osaamistaan ja työtään. Tähän joukkoon kuuluu muun muassa toimittajia, koodaajia, kääntäjiä, tulkkeja, taiteilijoita, siivoojia ja hoitoalan ammattilaisia.

Tärkeintä on päivittää työ- ja sosiaalilainsäädäntö vastaamaan nykyisen työelämän moninaisuutta. Remontin voisi aloittaa työttömyysturvajärjestelmän korjaamisesta. Nykyisin järjestelmä on liian jäykkä reagoidakseen riittävän nopeasti itseään työllistävien alati muuttuvaan työmarkkina-asemaan – työtä saatetaan tehdä tänään yrittäjämuotoisesti ja huomenna työsuhteessa.

Järjestää:
Tatusotu-verkosto

"Huoli pois humanisteilta"

No onpa kiva kertoa teille, hyvät humanistikollegat, ettei mitään syytä huoleen sittenkään ole!

Homma on siis ihan hallussa *klik* hallussa *klik* hallussa *klik* hallussa *klik* hallussa *klik* hallussa *klik*…

– – –

Tieteentekijöiden liitto sai tänään uuden puheenjohtajan. Tapani Kaakkuriniemi sanoo TTL:n tiedotteen mukaan näin:

Yliopistojen työilmapiiri on kääntynyt jyrkkään laskuun parin viime vuoden aikana. Yliopistouudistuksen myötä käskyttäminen, turhanpäiväinen raportointi ja kontrolli ovat lisääntyneet. On todella huolestuttavaa, että pelon ilmapiiri on vallannut alaa.

Olisiko siis sittenkin syytä huoleen? Eikä ainoastaan humanisteilla.

Valitettavan osuva ja ajankohtainen kolumni: "PPPPPPP-tutkimusta" (Esko Valtaoja, TS 15.12.2009)

Ylläoleva kuva on lainattu käyttäjän Kaasuputki Facebook-profiilista.

Mitä osuvin ja ajankohtaisin kannanotto lähes vuoden takaa: Esko Valtaojan kolumni PPPPPPP-tutkimusta (Turun Sanomat 15.12.2009).

Varayhteys Valtaojan kolumniin kuvatiedoston muodossa:

Kulttuuria kansalle, toimeentuloa tekijöille!

KUTSU

Spotify, mp3-soittimet, mediapuhelimet, sähköiset kirjat... Internet ja uusi teknologia tekevät kulttuurin kuluttamisesta yhä helpompaa ja halvempaa.

Mutta mitä tekijälle jää käteen? Yksityisen kopioinnin hyvitysmaksulla on pyritty turvaamaan tekijänoikeuden haltijalle korvaus teoksen hyödyntämisestä.

C-kasettien ja jopa CD:n aika alkaa kuitenkin olla ohi.

Miten hyvitysmaksujärjestelmää tulisi kehittää, jotta luovan työn tekemisen edellytykset voitaisiin turvata 2000-luvullakin?

Aiheesta keskustellaan eduskunnan Kansalaisinfossa (Arkadiankatu 3)
1.12. klo 16.30-18.30.

Keskustelussa mukana:

Puheenjohtaja Ahti Vänttinen, Muusikkojen liitto
Puheenjohtaja Hanna Ojamo, Suomen Taiteilijaseura
Toiminnanjohtaja Suvi Oinonen, Suomen Kirjailijaliitto ja
AV-osaston johtaja Arto Tamminen, Kopiosto

Keskustelua johtaa kansanedustaja Outi Alanko-Kahiluoto
(kansanedustaja, Vihr).

Höyrysahoilla Suomi nousuun? (HS mielipide 25.11.2010)

Sanna Nyqvist, HS 25.11.2010 (Facebookissa julkaistu versio)*

Yliopistojen siirtyminen osin yritysrahoitteiseksi näyttää johtavan siihen, mitä ennalta pelättiin: ihmistieteiden, erityisesti humanististen tieteiden alasajoon. Yritykset haluavat kohdistaa lahjoituksensa omille aloilleen, ja Oulun yliopiston varainkeruun johtajan mukaan toiveita kuunnellaan herkällä korvalla (Yle Uutiset 23.11.).

Tutkimukseen ja yliopisto-opetukseen panostamista ei kuitenkaan voi tehdä vain tämän päivän tarpeista ja vaatimuksista käsin. 1900-luvun alkupuolella vaikuttaneet Alfred Kordelin ja Emil Aaltonen olivat merkittäviä suomalaisia liikemiehiä, jotka testamenttasivat omaisuutensa tieteen ja kulttuurin hyväksi. Mitä jos he olisivat kohdistaneet varansa omille aloilleen, esimerkiksi höyrysahateollisuuden ja kenkäteollisuuden tutkimukseen? Molemmat olivat kannattavia bisneksiä aikanaan, mutta mikä olisi lahjoitusten merkitys tämän päivän Suomessa?

Hyvä sijoittaja tietää, että tämän päivän vahvat yhtiöt ja alat eivät takaa tuottoa tulevaisuudessa. Sama pätee tieteeseen. Suomalainen tiede voi menestyä vain monialaisena ja moniarvoisena. Humanistisilta aloilta valmistuu osaavia ja kielitaitoisia ihmisiä, jotka pystyvät vaativaan merkitysten analyysiin ja ongelmien ratkaisemiseen. Humanistinen tutkimus tukee ja edistää kulttuurin ja yhteiskunnan kehittymistä. Suorittavat ja tuottavat alatkin tarvitsevat uudistuakseen ja säilyäkseen aloja, jotka analysoivat, selittävät ja ymmärtävät.

Höyrysahat ovat kadonneet ja kenkien valmistus siirtynyt halpamaihin. Onneksi rahoja ei sijoitettu niihin. Jatkuvaan kulutukseen ja kasvuun perustuva maailmankuva muuttuu, kun ympäristön rajat tulevat vastaan. Mitä meille jää sen jälkeen?

Humanistiset alat koskevat ihmisyyden perustaa, kieltä ja kulttuuria. Ne tarjoavat keinoja ymmärtää ja uudistaa maailmaa. Humanistiset alat eivät ole itsestäänselvyys, vaan niitä täytyy edistää, vaalia ja tutkia. Ne ovat tulevaisuuden selviytymisstrategia.

Sanna Nyqvist, kirjallisuudentutkija, Helsingin yliopisto



*[Sanna liitti Facebookissa tekstiinsä seuraavan loppuhuomautuksen:] Julkaistu Hesarissa 25.11.2010 muokatulla otsikolla (ja ehkä muillakin muokkauksilla, en ole vielä ehtinyt nähdä päivän lehteä).